facebook_pixel

Uutta mielenkiintoa maastolenkille: 5 uutta ideaa kokeiltavaksi

9.11.2017

#focus #maastopyörä

Uutta mielenkiintoa maastolenkille: 5 uutta ideaa kokeiltavaksi

Loppusyksy on maastopyöräilijälle mielenkiintoista aikaa. Yhdellä kuskilla ajokausi alkaa lähestyä ehtoopuolta, kun taas toisella mutaisilla poluilla lamppujen valossa ajaminen tuo lajin parhaat puolet esiin. Riippumatta, että kumpaa tyyppiä olet tai missä vaiheessa ajokausi on, ajokertoja ja lenkkejä kannattaa maustaa tasaisin väliajoin sopivalla vaihtelulla. Mielenkiinto ja ajamisen ilo tapaavat pysyä näin paremmin mukana, kuin myös harrastamisen tai harjoittelun nousujohteisuus. Vanhoihin rutiineihin, tuttuihin lenkkeihin ja ajolinjoihin urautuu helposti. Vaikka rutinoituminen ja säännöllisyys ovat myös hyviä asioita, pieni ”ravistelu” tekee toisinaan hyvää.

Alla on viisi yksinkertaista vinkkiä, millä tuttuihinkin maastoihin saa mukavasti vaihtelua.

1. Sprintit lenkin keskellä. Maastossa ajaminen menee helposti monotoniseksi vauhtikestävyysalueella tahkoamiseksi. Teknisessä juurakkojumpassa syke on pakostakin koholla, kun taas leppoisampaa kangasmaastoa voi ajaa halutessaan millä vauhdilla ja sykkeellä tahansa. Selvän kontrastin tuominen ajamiseen esimerkiksi PK-lenkkien yhteyteen lisää mielenkiintoa ja ylläpitää tai jopa kehittää maastossa tarvittavaa terävyyttä. Suoritus on yksinkertainen. Aja maltillista peruskuntovauhtia (tai vähän kovempaankin halutessasi) ja tee lenkin aikana vajaan 10 sekunnin mittaisia teräviä vetoja esimerkiksi kiihdyttäen mutkasta ulos, nousemalla mäen päälle rivakalla sprintillä tai ottamalla siirtymällä kisan kaverin kanssa reilun lampputolpan välin verran. Tee vetoja 8-15 kappaletta erottaen ne noin 3 minuutin tauoilla toisistaan. Vaihtele vetojen kadenssia matalasta korkeampaan niin, että voimaa saa takarenkaalle mahdollisimman hyvin ja vastavuoroisesti myös, että jalat tikkaavat ompelukoneen tavoin.

Vetojen välissä, niiden tai koko lenkin jälkeen ei tulisi olla erityisen väsynyt tai nuutunut olo. Tarkoituksena ei ole tehdä ajokerrasta happokylpyä, vaan yhdistää nopeusvoimapuolen herättelyä peruskuntolenkin yhteyteen. Tämä tuo usein mukavia vaikutuksia pitkällä aikavälillä kehittämällä rytminvaihtelukykyä, mitä maastoajossa tarvitaan.

2. Aja jalat ”väärinpäin”. Vähänkin pidempään maastossa ketjua pyörittäneellä on todennäköisesti muodostunut ajoasento, jossa jalat ovat aina tietyin päin. Esimerkiksi vasen jalka voi olla edessä tai toisinpäin. Tämä on normaalia ja lähes kaikilla on vahvemmalta tuntuva puoli aina kirjoittamisesta tai pallon potkaisusta lähtien. Ilmaisuna on kuitenkin harhaanjohtavaa puhua huonosta, heikosta tai väärästä puolesta. Oikea termi on vähemmän harjoitettu. Ajoasento tuntuu jalat tietyn päin luonnolliselta yksinkertaisesti, koska sitä on harjoiteltu enemmän. Ota ajokerralle teemaksi, että ajat tietoisesti myös toinen jalka edellä. Alkuun tämä tuntuu kuin kirjoittaisi vasemmalla kädellä, mutta vielä pienen tai ehkä suuremmankin jännitysmomentin kanssa. Aloita helpoista polkuosuuksia ja lisää haastetta sitä mukaa, kun varmuutta kertyy. Myöhemmin mukaan voi ottaa edistyneempiäkin taitoja, kuten bunny hoppia ja pieniä manuaaleja. Hyvä tavoite olisi, että 90-95 % maastonkohdista onnistuisi hyvin jalat kummin päin tahansa.

Oleellinen kysymys kuuluu: mitä tästä hyötyy? Maastossa tilanteet eivät ole koskaan täysin ennakoitavissa ja ennemmin tai myöhemmin eteen tulee tilanne, jossa voi joutua tiukkaan paikkaan jalat ”väärin päin”. Tavoitteena olisi selvitä tällaisesta tilanteesta ilman, että se on täydellinen force majeure. Kun haastavaan maastonkohtaan päätyy ensimmäisen kerran muuten kuin optimiasennossa, tarve ajoasennon harjoittelulle jalat molemmin päin tulee ilmeiseksi. Toinen mainittava hyöty on luonteeltaan kevyempi ja myös miellyttävämpi – se on turkasen hauskaa! Parhaillaan kokenutkin ajaja voi tuntea löytäneensä hetkellisesti melkein kuin uuden lajin. Samat elementit ovat läsnä, mutta ajaminen tuntuu aivan erilaiselta. Kokeile ja tiedät.

3. Valitse ajokerralle yksi teema. Pyöräilyharrastuksen tulee olla ennen kaikkea hauskaa. Yksi maastopyöräilyn hauskuuden elementti on maaston vaihtelusta tuleva monipuolisuus ja monet eri osa-alueet aina kuntotason vaatimuksista lajitaitoihin. Yksittäinen maastolenkki on siis parhaimmillaan sekoitus melkein kaikkea, mikä on tietenkin omalla tavallaan hyvä asia. Sillisalaatin kaltainen sisältö jättää kuitenkin mahdolliset heikkoudet helposti paitsioon, minkä vuoksi ne myös pysyvät sellaisina. Ratkaisu? Valitse ajokerralle tai ainakin osalle siitä selvä ja yksikäsitteinen teema.

Etkö pysty tekemään bunny hopia edes henkesi (tai uuden takakiekon) pelastamiseksi? Varaa vartin tai vaikka kahden pituinen osuus ajokerran alusta, jolloin harjoittelet pelkästään sitä. Onko mutka-ajossa kehitettävää tai putoaako katse jatkuvasti seuraamaan eturengasta? Valitse jompikumpi, johon keskityt koko ajokerran. Älä mieti muita asioita ajotekniikkaan tai vauhtiin liittyen. Ne tulevat mukaan myöhemmin ja entistä korkeammalla tasolla, kun sen hetkistä heikointa lenkkiä saadaan vahvistettua.

4. Aja pidempiä jaksoja putkelta. Seisaaltaan eli putkelta ajaminen on erottamaton osa maastoajotekniikkaa. Maastossa kehonkieltä pitää käyttää aivan eri tavalla maantieajoon verrattuna, mikä ei onnistu pelkästään satulassa istuen. Kyllä, putkelta ajaminen on raskaampaa, kuin mitä satulasta polkeminen. Vastoin yleistä harhaluuloa, hyötysuhde ei ole kuitenkaan yhtään huonompi; energiaa vain käytetään hieman nopeammalla tahdilla, josta lisäksi taitavalla kuskilla kaikki siirtyy maastoon. Putkelta ajaminen on harvoin vahvuus. Vai oletko kuullut kenenkään sanovan, että satulasta putkelta ajettavat, mahdollisesti hyvinkin tekniset, osuudet olivat helppoja, mutta satulasta poljettavat pätkät veivät lähes taivaanporteille? Sen sijaan, että putkelta ajettavat osuudet olisivat selviämistä, niistä voi rakentaa hiljalleen jopa suoranaisen vahvuuden.

Miten, kuuluu kysymys? Hyvä ja yksinkertainen tapa on ajaa pidempiä jaksoja seisaaltaan, kuin normaalisti tekisi. Intervalli-tyylinen lähestymistapa toimii hyvin. Aloita esimerkiksi 2-3 minuutin ajanjaksoista, joissa et istuudu satulaan helpoillakaan osuuksilla. Pidä ajotyyli koko ajan aktiivisena hyvää vauhtia ylläpitäen. Erota putkelta ajettavat jaksot sopivan mittaisilla lepotauoilla rauhallisesti tai normaalia tahtia ajaen, kunnes olo tuntuu palautuneelta. Tee sopiva määrä vetoja ajokerrasta toiseen hiljalleen määrää lisäten ja edeten jopa 10 minuutin yhtäaikaiseen kestoon. Mikä parasta, positiivisia huomioita huomaa ajossa jo muutaman viikon jälkeen!

5. Poikkea rutiinista. Kuten aiemmin jo mainittiin, ajaminen urautuu kuvainnollisesti helposti tasapaksuksi tekemiseksi. Kun ajokertojen välillä ei ole riittävästi vaihtelua, mielekkyys ja myös ajajana kehittyminen eivät toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Kyllä, tavoitteellisen harjoittelun tulee olla totta kai suunnitelmallista ja kaikkea muuta kuin sattumanvaraista. Silti toisinaan itsensä haastaminen jollakin tavallisuudesta poikkeavalla voi tuoda jopa yllättäviä oivalluksia.

Jos olet vannoutunut XC-kuski, jolle pyörään tarttuminen tarkoittaa automaattisesti trikoiden pukemista, kokeile kehittää esimerkiksi alamäkien laskutekniikkaa. Hyvänä keinona toimii riittävän pitkän ja sopivan haastavan alamäen laskeminen, jossa keskitytään joka laskulla mahdollisiin kehittämisen kohteisiin. Laskuja voi ottaa mitä tahansa 8-12 väliltä ja nousut voi tehdä rauhalliseen tahtiin polkien – jopa tarvittaessa taluttaen(!) Tai vielä parempaa, uuden kauden alkaessa perehdy päivän ajaksi hissipyöräilyn saloihin bikeparkissa ja vuokraa vielä asianmukaista kalustoa alle. Vastavuoroisesti vain pääosin alamäessä viihtyvän freeride-, enska- tai jopa dh-kuskin on toisinaan hyödyllistä polkea myös ylämäkeen tai ainakin tasamaalla. Parempi kuntopohja mahdollistaa esimerkiksi pidemmät päivät bikeparkeissa ja syke ei hakkaa rajoitinta vasten joka laskun jälkeen.

Viimeinen helppo idea rutiinien rikkomiseen on kysyä ajoseuraa tutuille kotipoluille. Erityisesti omaa tasoa taitavammat kuskit voivat edellä ajaessaan näyttää tietämättään ajolinjoja, jotka eivät ole käyneet ennen mielessäkään.

Pidetään ajaminen hauskana, pimenevistä illoista huolimatta!

Maastoisin terveisin, Larunpyora.comin maastotyypit