facebook_pixel

Maastopyörän jousituksen säätö

8.2.2018 | 10min

#focusbikes #jousitus #joustohaarukka #maastopyörä #santacruz #takaiskari

Levyjarrut ja ainakin jonkinasteiset nappularenkaat ovat levinneet maastopyöristä myös muihin pyörätyyppeihin, kuten esimerkiksi crossareihin ja endurance-pyöriin. Yksi asia, mikä tulee erottamaan maastopyörän muista pyrötyypeistä nyt ja varmasti vielä pitkälle tulevaisuudessa on jousitus. Kun keskustelu siirtyy jousituksen säätöihin, crossari- ja maantiekuskit putoavat kyydistä.

Maastopyörän jousituksen säätö on vähän kuin mämmi, siitä joko pitää tai sen suoman ilon ohjaa mielellään eteenpäin vieressä olevalle ja ehkä asiasta enemmän ymmärtävälle. Jousituksen säädön ohella harva asia herättää paljon epätietoutta, näppituntumaan perustuvia arvioita ja suoranaisia mielipide-eroja. Sen ei tarvitse olla kuitenkaan rakettitiedettä ja jo pienellä ajallisella satsauksella jousituksesta ja siten koko pyörästä voi saada ominaisuuksia, joita ei ole tiennyt olevankaan.

Jousituksen toiminta – yksinkertaistettuna

Säätötoimien onnistumiseksi, on hyödyllistä tietää ainakin perustasolla, että mitä keulan tai takaiskarin sisällä tapahtuu ja mitä eri säätönuppien ja vipujen liikuttelu vaikuttaa toimintaan. Mitä paremmin toimintaa ymmärtää ja mitä vähemmän iskarien sisusta on niin sanottu musta laatikko, sen nopeammin hyvään lopputulokseen todennäköisesti pääsee. Iskareiden sielunelämän täysi ymmärtäminen ei ole tietenkään pakollista. Suurin osa tiellä liikkuvista autoilijoista saavuttaa päivittäin määränpäänsä menestyksekkäästi välittämättä sen enempää, että mitä konepellin alla tapahtuu. Toisin sanoen, jos iskarien toiminta ei kiinnosta, voit hypätä hyvin seuraavaan lukuun.

Hyvin pelkistettynä Iskunvaimennin, oli sitten kyseessä keula tai takaiskari, vaatii kaksi komponenttia: jousen ja vaimennusosan. Ja kyllä, arvatenkin ne tulisi saada kompaktiin pakettiin, joka on kevyt, suojattu hyvin epäpuhtauksilta ja mielellään vielä huoltovapaa. Mennään kuitenkin vauhdilla eteenpäin ja takerruta tässä vaiheessa liiaksi yksityiskohtiin.

Jousen tehtävä on tarjota joustoliikettä vastustava voima. Useimmissa nykymalleissa se on toteutettu paineistetulla ilmatilalla, jolloin puhutaan ilmajousesta. Mitä jäykempi jousi on tai mitä enemmän ilmatilassa on painetta, sitä suuremman voiman jousi vaatii puristuakseen kasaan. Ilma- ja kierrejousen toiminnassa on huomion arvoista, että ilmajousi ei toimi suoraviivaisesti, vaan se on luonteeltaan progressiivinen. Joustomatkan edetessä ilmanpaine kasvaa ja joustomatkan lopussa liikettä vastustava jousivoima on suurempi verrattuna alkuvaiheeseen. Tämä ei ole hyvä tai huono asia, vaan ainoastaan ominaisuus. Tietyissä keulamalleissa ja rungon designeissa siitä on selvästi hyötyä, toisissa tätä ominaisuutta pyritään minimoimaan.

Siirrytään vaimennusosan puolelle. Ilman sitä keula tai takaiskari olisi lähes hallitsettomasti ylös-alas pomppiva jousi, joka ei itsessään pysty sitomaan liike-energiaa. Tähän tarvitaan vaimennusta, joka toteutetaan lähes aina vaimennuspatruunassa olevan öljyn virtausta rajoittamalla. Vaimennuksen toteuttamiseen on lukuisia eri ratkaisuja, joita ei lähdetä ruotimaan tässä. Riittää tietää, että mitä enemmän öljynvirtausta rajoitetaan, sitä suurempi vaimennus on. Vaimennus ja sen säädöt ovat lisäksi erilleen sisään- ja ulostuloliikkeelle, joka on tärkeä ominaisuus jo syystä, että paluuliikkeeseen tarvitaan selvästi enemmän vaimennusta jousen ojentavan voiman johdosta.

Sen pidemmittä puheitta, mennään säätötoimien puolelle!

Mitä säätöjä on tarjolla?

Jos luit edellisen luvun, osaat varmastikin päätellä jo alustavasti, että mitä säätöjä keulasta tai takaiskarista löytyy. Lista voi sisältää säätönupit ja vivut ainakin seuraaville säädöille:

  • Jousen jäykkyys ilmanpaineen avulla
  • Progression säätö ilmatilaa muuttamalla
  • Sisäänpäinvaimennukseen nopean ja hitaan liikkeen säätö
  • Paluuvaimennuksen nopean ja hitaan liikkeen säätö

Kaikista malleista ei löydy koko säätöjen kirjoa, mutta lähes kaikista keuloista ja takaiskareista  löytyy säätö painaumalle ilmanpaineen avulla ja erillinen paluuvaimennuksen säätö. Jos kyseessä ei ole täysi karvalakkimalli, listaan lukeutuu myös usein sisäänpainvaimennuksen hitaan liikkeen säätö. Käydään läpi jokainen säätö kerrallaan ja mitä niistä tulee tietää oikean setupin saavuttamiseksi.

Ensin kuitenkin vielä pari sanaa vaimennuksen toiminnasta, mikä voi selkeyttää jousituksen toimintaa ja sen säätöä jopa merkittävästi. Jousi ja sen jäykkyys määrittävät voiman määrän, joka joustoliikkeeseen tarvitaan. Vaimennus vaikuttaa puolestaan, että miten nopeasti liike tapahtuu. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaksi samanlaisella jousella, mutta erilaisilla vaimennuksen säädöillä varustettua keulaa tai takaiskaria käyttävät tietynlaisessa iskussa saman verran joustomatkaa, mutta enemmän vaimennettu malli tekee liikkeen sisään- ja paluuliikkeen hitaammin.

Painauma/"sag". Oikean painauman eli miten paljon jousitus ”makaa” kuskin ja varusteiden painon alla on säädöistä yksinkertaisin ja helpoiten tehtävä. Painauma riippuu joustomatkan määrästä ja yleinen suositus on 15-30 % välissä; mitä enemmän joustomatkaa, sitä suurempi painauman osuus voi olla. Esimerkiksi 100-120 mm joustomatkalla suositeltava painauma on lähempänä 15-20 % aluetta, kun taas 150 mm ja sitä pidemmillä lukemilla, 20-30 % on todennäköisesti lähempänä oikeaa. Rock Shoxin on tehnyt painauman säädön yksioikoiseksi, sillä takaiskarin männän varressa ja keulan liukuputkessa on valmiiksi merkattu asteikko. Painaumaa säätö on tärkeää tehdä niillä varusteilla, jotka ovat päällä myös pyörää ajaessa, jotta ollaan mahdollisimman lähellä oikeaa tilannetta. Ajoasentoa voi vaihdella myös satulasta putkelle ja katsoa vaikuttaako se painopisteen jakautumiseen etu- ja takapään välillä.

Paluuvaimennus. Jatketaan seuraavaksi paluuvaimennuksen puolelle. Se määriittää miten nopeasti joustoliike palaa takaisin täyteen mittaansa. Yleinen virhe, erityisesti takaiskareissa, on käyttää liikaa paluuvaimennusta. Kun pyörän takapää ei palaudu hallitsettomasti isojen iskujen jälkeen, ollaan todennäköisesti ampumaetäisyydelle oikeasta paluuvaimennuksen säädöstä, mistä voi tehdä hienosäätöä kliksu kerrallaan kumpaan tahansa suuntaan. Jos keula tai takaiskari tuntuu niin sanotusti pakkaavaan nopeissa epätasaisuuksissa niin, että se ei ehdi mukaan seuraavan maastonmuodon tullessa, paluuvaimennusta on todennäköisesti liikaa. Vastaavasti, jos keula tai takapää kolahtaa terävän äänen saattelemana täyteen mittaansa, kun rengas nostetaan nopeasti maasta, paluuvaimennus on liian nopea.

Sisäänpäinvaimennus. Yllä luetellussa listassa oli mainittu erikseen nopean ja hitaan liikkeen vaimennus. Mitä ihmettä ne tarkoittavat? Riittävän tarkka ja ennen kaikkea ymmärrettävä erottelu näiden kahden vaimennustyypin- ja säädön välillä on, että nopeita liikkeitä ovat kaikki, johon ajaja ei ehdi mukaan. Hitaan liikkeen vaimennusta ovat puolestaan tapahtumat, johon kuski ehtii reagoimaan, kuten esimerkiksi pumppaaminen, mutka-ajossa ilmenevät voimat sekä painonsiirrot ja niin edespäin. Erillinen nopean ja hitaan liikkeen vaimennuksen säätö löytyy tyypillisesti vain mallistojen lippulaivamalleista, oli kyse sitten keulasta tai takaiskarista. Useimmiten säädöt rajoittuvat vain hitaan liikkeen vaimennukseen, erityisesti takaiskareissa. Esimerkiksi takaiskareissa olevat keinumisen estot ja polkemisominaisuuksiin vaikuttavat säädöt (esim. Foxin CTD, Rock Shoxin Open/Pedal/Lock) perustuvat juuri tähän. Keuloissa oikea sisäänpäinvaimennuksen säätö löytyy tyypillisesti kohtuullisen helposti. Jos keula tuntuu kovalta ja lyö ikään kuin käsille, vaimennusta on todennäköisesti liikaa. Jos keula sukeltelee liiaksi ja on tarpeettoman nopean tuntuinen, sisäänpäinvaimennusta kannattaa lisätä. Jos hitaan ja nopean liikkeen säädöt löytyvät erikseen, mieleiseen lopputulokseen pitäisi päästä viimeistään kokeilun ja erehdyksen kautta.

Ilmatila. Viimeisenä ominaisuutena on useiden keulojen ja nykyään myös takaiskarien mahdollistama ilmatilavuuden säätö. Ilmatilaa voidaan pienentää lisäämällä siihen erilaisia holkkeja, spacereita, öljyä tai mikä kyseisen valmistajan ja mallin ratkaisu onkaan. Sama ilmanpaine (siis jousen jäykkyys) pienemmällä ilmatilalla tekee jousituksesta progressiivisemman. Tämän johdosta ilmatilan pienentäminen mahdollistaa muun muassa pienemmän ilmanpaineen käytön, mikä lisää alkuherkkyyttä, mutta kasvaneen prorgression johdosta jousitus ei silti pohjaa. Painauman ja ilmatilan säädöllä voidaan vaikuttaa alkuherkkyyden ja progression lisäksi myös osaltaan jousituksen kantavuuteen. Tästä lisää seuraavassa luvussa.

Mistä hyvin säädetyn jousituksen tunnistaa?

Tähän mennessä ollaan katettu jo paljon asiaa ja vähemmän teknisesti suuntautuneet lukijat roikkuvat enää hädin tuskin kyydissä. Osalle harrastajista pyörien tekninen puoli ja säätöjen kokeileminen ovat puolet harrastamisen ilosta. Toiset haluavat keskittyä puolestaan pelkästään ajamiseen. Molemmat tavat harrastaa ovat yhtä oikeita. Riippumatta kumman näkemyksen jaat, on hyvä tietää ainakin alustavalla tasolla, että mitä hyvin toimivalta jousitukselta sopii odottaa.

Ensinnäkin jousituksen toiminnan – ja itse asiassa koko pyörän – tulee olla käyttäytymiseltään tasapainoinen ja ennalta-arvattava. Jos pyörän etu- ja takapää ovat aivan eri paria ja jokaisessa kivikossa tai kumpareessa joutuu jännittämään, että mitä pyörä nyt tekee, jossakin on vikaa. Kun pyörän käyttäytymisen tietää tarkalleen ja se ei heitä odottamattomia yllätyksiä ajajan suuntaan, itseluottamus ja ajonopeus kasvavat, mikä korreloi puolestaan entistä paremman ajonautinnon kanssa! Villiaasia muistuttava pyörä, joka heittää odottamattomasti selästään voimakkaalla takapotkulla on ennalta-arvattavuuden vastakohta ja vaatii toimenpiteitä. Ennalta-arvattavuutta on haastavaa pukea sen paremmin sanoiksi muuten kuin, että sen tunnistaa viimeistään kokeillessaan.

Hyvin säädetty jousitus ei myöskään sukella, käytä joustomatkaa tarpeettomasti tai pohjaa liian helposti. Keulan voimakas sukeltaminen ja siten liiallinen joustomatkan käyttö esimerkiksi jarrutuksen tai vauhdikkaan mutkan aikana voi olla ongelma. Lääkkeenä tähän ovat hitaan liikkeen sisäänpäinvaimennuksen lisääminen. Pieni lisäys jousipuolelle ilmanpainetta korottamalla voi olla myös paikallaan. Jousituksen pohjaamista saa tapahtua ajon aikana, mutta se ei pitäisi olla yleinen ilmiö ja silloinkin sen ei pitäisi tapahtua ranteita ja nilkkoja vihlovan kolahduksen kanssa. Jos pohjaamista tapahtuu usein, ilmanpainetta tulee todennäköisesti lisätä ja mahdollisesti myös ilmatilavuuden pienentäminen voi olla tarpeen.

Viimeisenä huomiona on etenkin vain hetken lajin parissa olleille harrastajille mahdollisesti uusi huomio: hyvin säädetty jousitus ei ole välttämättä erityisen mukava. Nopea ja mukava eivät ole siis kaksi samaa asiaa pyörän jousituksesta puhuttaessa. Jousituksen päätehtävä on parantaa pyörän ajo-ominaisuuksia lisäämällä muun muassa pitoa ja sitä kautta kontrollia. Mukavuus (tai sen puute) tulee vasta näiden seurauksena. Mitä nopeampi ja taitavampi kuski, sitä kovempi ja jäykempi jousitus tapaa olla.

Maastopyöräilijöillä on poikkeuksetta hyvä yhteishenki. Jos jarrusormi menee suuhun jousituksen säätöjä tehdessä, kysy kokeneemmilta! Tämä voi säästää paljolta arpomiselta ja ihmettelyltä sekä nopeuttaa oppimiskäyrää huomattavasti. Joissakin harvoissa tilanteissa voi jopa käydä ilmi, että käytössä olevalla keulalla tai iskarilla ei edes saada tarkalleen niitä säätöjä ja ominaisuuksia, joita ollaan hakemassa. Jos ongelmien kanssa painii vain yksistään, tätä ei tule tiedostaneeksi välttämättä laisinkaan. Huomion arvoisena seikkana on myös, että kun taitava ja asiansa osaava kuski laittaa pyörän hyviin säätöihin, se antaa perusasetuksen ja lähtötason, mihin ajo-ominaisuuksia ja eri pyöriä voi verrata jatkossa.

Iskaripumppu on yksi harvoja erikoisvälineitä, jota jokaisen maastopyöräilijän tulisi omistaa perustyökalujen ohella. Tavallisen rengaspumpun käyttö on alusta asti epäonnistumiseen tuomittu yritys, sillä tarkkuus ja maksimipaine eivät ole edes oikealla hehtaarilla jousituksen säätöä varten. Toisin sanoen painauma ja muut mahdolliset ilmanpaineella tehtävät säädöt tulee tehdä oikeilla välineillä. Jos säätötoimiin ryhtyessä jarrusormi menee suuhun, pyörä kannattaa viedä ammattilaisille pyöräliikkeeseen tai kysyä neuvoa kokeneemmilta. Maastopyöräilijöillä on poikkeuksetta hyvä yhteishenki. Tämä voi säästää paljolta arpomiselta ja ihmettelyltä sekä nopeuttaa oppimiskäyrää huomattavasti. Joissakin harvoissa tilanteissa voi jopa käydä ilmi, että käytössä olevalla keulalla tai iskarilla ei edes saada tarkalleen niitä säätöjä ja ominaisuuksia, joita ollaan hakemassa. Jos ongelmien kanssa painii vain yksistään, tätä ei tule tiedostaneeksi välttämättä laisinkaan. Huomion arvoisena seikkana on myös, että kun taitava ja asiansa osaava kuski laittaa pyörän hyviin säätöihin, se antaa perusasetuksen ja lähtötason, mihin ajo-ominaisuuksia ja eri pyöriä voi verrata jatkossa.

Kaikki liikkuvat osat vaativat säännöllistä huoltoa ja tämä korostuu erityisesti jousituksen kohdalla. Vaikka keulojen ja iskareiden toiminta ja huoltovapaus ovat kehittyneet jatkuvasti, säännöllinen huolenpito on silti ehdottoman tärkeää. Esimerkiksi Rock Shox suosittelee keulan/iskarin ensihuoltoa 50 ajotunnin jälkeen. Perusteellisempi vaimennuspatruunan huolto öljynvaihdon kanssa tulee tehdä  mallista riippuen 100-200 ajotunnin välein. Larunpyora.com kantaa virallista Rock Shox Service -statusta, joten nämä toimet onnistuvat meillä esimerksi maasturin kausihuollon yhteydessä!