facebook_pixel

Maastopyöräilyn ajotekniikka: 3 yleistä virhettä korjauksineen

20.9.2018

#ajotekniikka #Focus bikes #maastopyörä #Santacruzbikes

Koska olet päätynyt tämän tekstin ääreen, sinua tarvitsee tuskin vakuuttaa maastopyöräilyn erinomaisuudesta harrastuksena. Harvassa laji yhdistää yhtä hienosti ulkona liikkumisen, uusien taitojen oppimisen, hyötyliikunnan tai kilpaurheilun ja pyörien edellyttämä teknisen osaamisen. On yksilöllistä, että mitkä näistä tekijöistä tuovat yhä uudestaan pyörän päälle, satoi tai paistoi.

Tässä tekstissä keskitytään edellä luetelluista osa-alueista uuden oppimiseen, eli tuttavallisemmin ajotaitoihin. Se on usein huomiotta jäävä osa-alue, sillä kaikkihan osaavat ajaa pyörällä, eikö? Lähtökohtaisesti kyllä, mutta on samalla logiikalla jokainen ajokortin omistava voisi hypätä F1-auton rattiin. Maastossa ajaminen edellyttää paljon enemmän kuin taajama- tai kaupunkiliikenteessä kouluun tai työpaikalle matkaaminen. Tässä jutussa käydään läpi yleisimpiä kompastuskiviä maastoajotekniikassa, joiden korjaamisella ajamiseen tulee lisää vauhtia ja rentoutta. Näin mainiosta harrastuksesta saa vielä enemmän irti.

  1. Liian lähelle suunnattu katse. Eturengas pysyy paikallaan etuhaarukassa ja polun sivulla olevat kivet eivät hyppää salakavalasti ajolinjalle, vaikka katse ei olisikaan suoraan eturenkaassa tai välittömästi sen edessä. Katse ohjaa koko kehoa ja sitä myötä myös pyörää. Polulla tämä tarkoittaa, että minne katse on suunnattu, sinne pyörä ja kuski mitä todennäköisimmin menevät. Ikävältä näyttävien kivien, menosuuntaan viistosti olevien liukkaiden juurien tai ulkomutkassa odottavien puiden tuijottaminen ovat asioita, joita halutaan välttää. Sen sijaan katse tulisi olla suunnattuna kohti tavoitetta, kuten haluttua ajolinjaa, kivikon yli kantavan hypyn alastuloa, tai mutkan sisään- ja ulostuloa.

Miten pitkälle katse tulisi sitten olla suunnattuna? Pidemmälle kuin se on nyt. Mitä enemmän vauhtia on, sitä tärkeämmäksi tämä seikka korostuu. Pitkällä oleva katse tekee ajosta vakaampaa ja siirtää huomion pois ei-oleelliset asioista. Kaikista polulla olevista kivistä ja kävyistä ei kannata välittää, pyörä ja ennen kaikkea hyvin säädetty jousitus pitävät niistä huolen. Mutka-ajossa katseen suuntaaminen jo käännöksen alkuvaiheessa mutkan loppuun ja siitä pidemmälle alkavalle ajolinjalle antaa mutkaan jopa hämmästyttävän paljon tilan tuntua. Oikealla katseen käytöllä ennen pitkäksi mennyt käännös voi taittua yllättävän pienessä tilassa ja ennen kaikkea helpon tuntuisesti.

  1. Ajoasento kuntoon! Tässä yhteydessä ajoasennolla tarkoitetaan putkelta ajamista, eli pyörän päällä seisaallaan olemista. Tämä on asento, jossa kaikki hauskuus pyörän päällä tapahtuu aina alamäen laskemista ja tasaisilla osuuksilla tapahtuvaa revittelyä myöten. Voipa listaan lisätä vielä haastavien ylämäkien ajamisenkin. Niissä vallitsevat oman lainalaisuutensa, joihin sukeltaminen jää toiseen kertaan. Hyvälle ajoasennolla on ominaista:
  • Pitkälle eteen suunnattu katse (kertaa edellinen kohta tarvittaessa)
  • Selvä taite lantiossa
  • Kevyt koukistus polvissa
  • Keskellä pyörää oleva painopiste
  • Napakka, mutta riittävän rento ote tangosta
  • Suurin osa painosta on jaloilla ja se on jakautunut tasaisesti molemmille jaloille

Lantion, jalkojen ja sitä seuraavan selän asennon hahmottaminen vaativat usein totuttelua tai suoranaista harjoittelua. Tyypillinen virhe on olla pyörän päällä liian pystyssä, ikään kuin kyykkymäisessä asennossa. Sen sijaan lantiossa tulee olla voimakas taite, jolloin polvet oikenevat kyykkyasennosta ja selän linja laskee lähemmäksi vaakatasoa. Näin painopiste asettuu keskelle pyörää, jolloin pitoa on tasaisesti molemmilla renkailla ja hienosäätöä tai suurempiakin liikkeitä voi tehdä mihin suuntaan tahansa.

Ajoasennolle on hyvin kuvaava englanninkielinen termi: attack position. Hyvässä ajoasennossa kuski on valmis ikään kuin hyökkäämään kaikkia polun tarjoamia haasteita kohti. Tangosta halutaan pitää napakka ote, mutta turhia puristamatta. Vaikka pyörän jousitus kykenee tasoittamaan suuren osan maastonmuodoista, se ei vedä vertoja synkronissa toimiville jaloille ja käsille. Kädet ja jalat tuleekin pitää sopivan rentona, jolloin pyörä pääsee liikkumaan vapaasti mukaillen maastonmuotoja. Näin kuski matkaa vakaasti eteenpäin railakkaassakin kivikkotykityksessä, vaikka pyörä laukkaa rodeota alla.

Kun puhutaan oppikirjamaisesta ajoasennosta, pitkäaikainen Santa Cruzin tiimikuski Greg Minnaar on malliesimerkki. Tältä ajaminen näyttää parhaimmillaan; helpolta, vaivattomalta ja ennen kaikkea hauskalta! Onko sattumaa, että hän on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä alamäkiajajista?

  1. Jarrujen käyttö. Vauhdin hidastaminen oikeaan aikaan, oikeissa maastonkohdissa ja sopivassa määrin on yksi maastoajon perustaitoja, jonka kuntoon saaminen lisää vauhtia ja ajon sujuvuutta reilulla kertoimella. Etenkin tutuilla poluilla ajaessa kohti hyvää jarrujen käyttöä pääsee kysymällä itseltään, että missä vauhtia pitää ottaa pois? Ilmeisimpiä kohtia ovat mutkat ja mahdollisesti tekniset kohdat, joissa ajolinjasta suoriutuminen edellyttää tiettyä nopeutta.

Kun tiedetään, että missä kohtaa vauhtia pitää ottaa pois, katsotaan tarkemmat jarrutuskohdat. Voimakkaasti jarruttaminen viistojen juurien tai märkien kallioiden päällä on lähes ehdoton no go, ellei muuta vaihtoehtoa ole tai pyörän haluaa saada tarkoituksella poikittain menosuuntaan. Sama pätee kivikoihin ja syviin juurakoihin. Mitä suurempi tilannenopeus on niiden kohdalla, sitä sulavammin ja nopeammin niiden yli selviää. Sen sijaan samanaikainen jarruttaminen johtaa siihen, että renkaat käyvät jokaisen kuopan ja kolon pohjalla, mikä ei tee ajoa ainakaan yhtä nopeammaksi tai miellyttävämmäksi.

Mutkiin jarruttaminen on parasta tehdä ennen mutkaa, jolloin mutkan pääsee ajamaan kokonaan jarrut auki. Aloittelijakin osaa ajaa mutkaan kovaa, mutta ulostulonopeus on merkitsevämpi tekijä. Se puolestaan edellyttää tiettyä vauhtia mutkaan tullessa, oikeaa katseen käyttöä, hyvää ajoasentoa läpi mutkan ja sopivaa pyörän kallistuskulmaa. Vapaasti pyörivillä renkailla on käytössään mahdollisimman paljon pitoa, mikä on mutka-ajossa usein kortilla. On mutkaprofiileja ja maastokohtia, joissa läpi mutkan jarruttaminen on tarpeen, mutta ne kuuluvat usein vähemmistöön.

Viimeisenä kohtana on jarrujen käyttö. Tulisiko sen muistuttaa kevyttä kahvojen hivelyä vai mahdollisimman lyhyessä ajassa tehtävää täysstoppia? Oikea vastaus on, että jotakin tältä väliltä. Jarruja ei haluta laahata tarpeettomasti, mutta toisaalta jarruttamisen ei tulisi muistuttaa viime hetkellä punaisiin valoihin tehtävää hätäjarrutusta. Jarrutus tehdään lähtökohtaisesti molemmilla jarruilla, joskin etujarrulla on vauhdin hidastamisessa suurempi rooli. Kun vauhtia saa hidastettua tehokkaasti ja ennen kaikkea hallitusti, jarrutus on onnistunut. Yhteenvetona: valitse jarrutuskohdat, tee jarrutukset tehokkaasti, mutta hallitusti, vältä tarpeetonta jarrujen laahaamista ja pyri ajamaan mutkat ilman jarruja.