facebook_pixel

Maastoajotekniikan kulmakivet: ajoasento, katseen käyttö ja jarruttaminen

13.3.2020

#ajoasento #Focus bikes #maastopyörä #santa cruz bikes

Maastopyöräily on laji, josta lajitekniset haasteet eivät lopu kesken. Samaa maastonkohtaa ei tule ajettua kahdesti, sillä polku voi muuttuu kirjaimellisesti joka kerta, kun renkaat rullaavat sen päältä. Lisäksi pyörä ja sen säädöt vaikuttavat paljon – usein jopa ratkaisevasti – mitä manöövereitä eri maastonkohdissa on käytössä ja miten helposti ne onnistuvat.

Tässä jutussa käydään läpi maastoajotekniikan perusteet, jotta mainiosta lajista saa enemmän irti ja vielä kaiken lisäksi entistä turvallisemmin!

Ajoasento – kaiken perusta

Ajoasennosta puhuttaessa, tarkoitetaan satulasta ylös nousemista eli seisaaltaan polkimilla ajamista. Teknisimmät maastonkohdat edellyttävät aina tätä ja voikin sanoa, että suuri osa pyörän päällä tapahtuvasta hauskuudesta tapahtuu juuri tässä asennossa. Englanniksi asennolla on kuvaava termi – attack position.

Hyvä ajoasento edellyttää paljon muutakin kuin satulasta ylös nousemista. Sille ovat ominaista seuraavat seikat:

  • Taite lantiossa. Hyvässä ajoasennossa ollaan matalalla ja keskivartalon linja on lähempänä vaakatasoa kuin pystysuoraa linjaa. Kun lantiosta on haettu voimakas taite, hartialinja laskee vastavuoroisesti alaspäin ja tuo painopistettä alaspäin kohti hyökkäävää asentoa. Pyörän päällä ei ole siis tarkoitus olla ratsastajamaiseen tyyliin ryhdikkäästi, vaan juuri päinvastoin.
  • Paino tasaisesti molemmilla jaloilla ja keskellä pyörää. Painon tulee olla tasaisesti molemmilla jaloilla ja keskellä pyörää. Oletusarvona, paino jakautuu tasaisesti molemmille renkaille ja sitä onkin hyvä tunnustella jatkuvasti. Ajastaan painopisteen jakauman arviointi etu- ja takarenkaan välillä muodostuu enemmän ja vähemmän automaatioksi.
  • Kevyet kädet ja kyynärpäät ulkona. Kun suuri osa painosta on jaloilla, se tarkoittaa, että kädet jäävät vastavuoroisesti kevyeksi. Ohjaintangosta tulee pitää totta kai napakka ote, mutta sen päällä ei pidä ”maata”. Kyynärpäät halutaan pitää aggressiiviseen tyyliin ulkona, välttäen kyynärpäiden tuomista kiinni kylkiin.
  • Katse pitkälle eteenpäin. Katse määrittää kuskin ja pyörän yhdistelmän suunnan. Tästä lisää seuraavaksi.

Summattuna, hyvässä ajoasennossa painopiste on keskellä pyörää, lantiossa on voimakas taite ja pääosa painosta on jaloilla. Asennon tulisi tuntua siltä, että se antaa valmiudet vastata kaikkiin haasteisiin, mitä eteen tulevalla maastonmuodoilla on tarjottavanaan.

Katse, katse ja vielä kerran katse

Katseen oikea käyttö vaatii usein tuntuvasti harjoittelua, sillä se on intuitiota vastaan. Mitä nopeampi vauhti ja mitä avoimempi maasto, sitä pidemmälle katse tulee olla suunnattuna. Lukuun ottamatta ehkä teknisimpiä ja ryömintävauhdilla ajettavia nousuja, katseen ei pitäisi olla koskaan eturenkaan edessä.

Katse pitäisi olla suunnattuna aina kohti tavoitetta, mikä voi olla seuraava ajolinjalle merkityksellinen maastonmuoto, ajolinja, mutkan sisäänmeno tai ulostulo, hypyn alastulo jne. Jos katse on suunnattuna liian lähelle – asia, josta lähes kaikkien aloittelevien kuskien pitää harjoitella pois – maastonmuodot tulevat ikään kuin silmille ja niihin reagoiminen on jatkuvasti myöhässä. Katseen ja huomion kiinnittämistä epäolennaisuuksiin, kuten ulkomutkassa olevaan puuhun, ajolinjalta sivussa olevaan terävään kiveen tai vaikkapa polkua reunustavaan jyrkänteen reunaan on asia, jota halutaan välttää viimeiseen asti. Jos jotakin kohti ei haluta ajaa, sitä ei myöskään tarvitse katsoa!

Miten pitkälle katseen tulisi olla sitten suunnattuna? Pidemmälle, mitä se on nyt! Liian pitkälle suunnattu katse on puute, jota tapaa äärimmäisen harvoin, jos koskaan. Hyvä harjoite onkin ottaa ajokerralle tai sen aikana tietylle ajanjaksolle teema, että katseen pyrkii pitämään mahdollisimman pitkällä, maastonmuodot ja vauhti totta kai huomioiden. Välittömästi eturenkaan edessä oleva maasto ja vielä vähemmän eturengas eivät pitäisi olla fokuksessa missään kohdin.

Jarruttaminen

Vauhtia pitää hillitä jollakin tavoin ja sitä varten nykyaikaisissa maastopyörissä on hydrauliset levyjarrut, jotka toimivat luotettavasti joka tilanteessa ja säällä kuin säällä. Ei ole kuitenkaan se ja sama, miten jarruja käyttää.

Ensinnäkin on tärkeää, että ohjaamon asetukset ovat kunnossa ja ottaa hallintalaitteista oikeanlainen ote, jossa jarrukahvoilla on vain yksi sormi. Nykyaikaisissa jarruissa on tehoa enemmän kuin riittävästi yhden sormen jarrutukseen. Kahdella sormella jarruttaminen ei ole ainoastaan turhaa, vaan myös haitallista. Otevoima on huomattavasti vahvempi, kun tangosta pystyy pitämään kiinni neljällä sormella kolmen sijaan.

Jarrutuskohdat ovat oma osa-alueensa, josta oppii jatkuvasti lisää jo vuosien harrastamisen jälkeenkin. Jarrutukset tehdään pääasiassa kahdesta syystä: vauhdin hidastamiseksi tai rengaspitoon vaikuttamiseksi. Samalla on tärkeää mainita, että jarruttaminen tapahtuu oletusarvoisesti yhtä aikaa molempia jarruja käyttäen ja etujarrulla on suurempi rooli vauhdin hidastamisessa. Tämän ohella on luonnollisesti lukuisia poikkeustapauksia, jolloin vain toisen jarrun käyttö on tarpeen.

Ensimmäistä kohtaa eli vauhdin hidastamista varten, jarrutukset ovat hyvä sijoittaa kohtiin, jossa pitoa on tarjolla hyvin, jotta jarrujen käyttö tuo halutun vaikutuksen. Ennen mutkaa, jyrkkiä tai erityisen teknisiä alamäkikohtia ovat tyypillisimpiä esimerkkejä. Keskellä mutkaa jarruttamista halutaan lähtökohtaisesti välttää, sillä se vähentää mutkassa muutenkin kortilla olevaa rengaspitoa ja nostaa pyörää pystyyn – molemmat asioita, jotka vaikeuttavat mutkan ajamista.

Pitoon vaikuttaminen on edistyneempi taito. Rengaspitoon voidaan vaikuttaa jarruttamalla juuri sopivalla voimakkuudella, mikä painaa pyörää ja kuskia kovemmin alustaa vasten, mutta ei johda silti renkaan lukittumiseen. Tätä voidaan käyttää esimerkiksi pehmeäalustaisissa, avorinteessä olevissa mutkissa.

Jarruttaminen on sormien hienomekaniikkaa edellyttävä taito ja kaikkea muuta kuin on/off-tyylinen toiminto. Kuskin tulisikin olla erittäin hyvin sinut jarrujen ja renkaiden yhdistelmän kanssa.

Yleiset kompastuskivet

Missä mennään usein vikaan ja mistä tunnistaa, että ajotekniikassa on korjattavaa? Itsensä videoiminen ja vertaaminen kokeneempiin kuskeihin voi kertoa paljon. Vaikka ajoasento voi tuntua olevan kuin kopio Maailman Cup -tason alamäkikuskista, itsensä näkeminen ulkopuolisesta vinkkelistä voi kertoa toista.

Merkki liian pystystä ajoasennosta, jossa pyörän päällä ollaan ikään kuin kyykyssä voimakkaan lantiosta haetun kulman sijaan on, että etureidet väsyvät ensimmäisenä. Jos pyörän päällä on jatkuvasti staattisessa ¼-kyykyssä, etureidet kertovat siitä. Hyvässä ajoasennossa polvet ovat ikään kuin pehmeänä, lantion voimakkaan taitteen saattelemana.

Liiallinen takajarrun käyttö on yleinen virhe aloittelevalla maastokuskilla. Jos takajarrun paloja ja takarenkaita kuluu 2:1-suhteessa etupäähän, takajarrun käyttöön nojataan todennäköisesti liikaa. Jos jarrupaloja ja renkaita on menossa jo kolmas uusi pari samalla, kun etupäässä mennään vielä ensiasennussetillä, tällä osa-alueella on todennäköisesti vielä parannettavaa.

Lopuksi

Maastopyöräily tarjoaa loputtoman määrän haasteita ja opeteltavaa – mikä pitäisi nähdä ainoastaan mahdollisuutena, ei ylivoimaisena tehtävänä. Pyörän päällä leikittely, hauskanpito ja itseään kokeneempien ajokaverien kanssa ajaminen ovat kaikki asioita, jotka vievät ajotekniikkaa eteenpäin kuvainnollista kiihdytyskaistaa pitkin. Kun asenne on vielä kokeilunhaluista ja kunnianhimoista sorttia, tietenkin omat rajat ja realiteetit tunnistaen, hyviä asioita tapahtuu varmasti.

Toisenlaisella pyörällä ajaminen voi avata uusia ulottuvuuksia ja saada aikaan ahaa-elämyksiä, jotka voivat jäädä tapahtumatta, jos kaikki ajo tapahtuu vain ja ainoastaan yhdellä pyörällä. Täysjoustokuski voikin hyötyä muutaman kuukauden mittaisesta jäykkäperäkuurista ja vastaavasti vannoutunut kovatarakkafani voi löytää täysin uusia ajolinja ja mahdollisuuksia täysjouston kokeilemisesta, mitkä olisivat jääneet jäykkäperällä kokeilematta. Bike parkissa ajaminen on suositeltavaa kaikille, vaikka tavoitteet eivät olisikaan painovoimavoittoisessa ajamisessa.

Miltä hyvä ajotekniikka ja -asento sitten näyttävät? Santa Cruz Syndicate -tiimin Greg Minnaar on tässä yhteydessä elävä kouluesimerkki. Oheisesta videosta näkee hyvin, miten ajoasento antaa valmiudet vastata kaikkeen, mitä maastolla on tarjottavanaan samalla kun katse skannaa pitkällä edessä olevia maastokohtia.

https://www.instagram.com/p/BjaB-5OA5tz/?taken-by=gregminnaar

Ei ole varmastikaan sattumaa, että Minnaar on yksi menestyneimpiä alamäkiajajia kautta aikojen.