LÄSKIPYÖRÄ ON VALINTA HAASTAVAAN MAASTOON

Läskipyörät ovat tuttu näky niin katukuvassa kuin pyöräkauppojen hyllyillä. Pyörätyyppi on yleistynyt jopa siinä määrin, että sitä näkee jopa markettien pyörärivistöissä. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut, sillä Alaskassa kilpailtavassa Iditarod-tapahtumasta alkunsa saanut pyörätyyppi on vasta reilun vuosikymmenen ikäinen. Läskipyörien nopeaa yleistymistä täällä pohjolassa ovat edesauttaneet otolliset (siis haastavat) talvikauden olosuhteet yleisesti vaihteleva maasto.

Tässä jutussa käydään läpi läskipyörien tyyppejä, niiden ominaisuuksia ja ennen kaikkea, että onko se oikea valinta seuraavaksi pyöräksi.

Mikä läskipyörä on?

Läskipyörä, tai alkuperäiseltä lontoonkieliseltä nimeltään fatbike, on tyypillisesti jäykkäperäinen maastopyörän, jossa on erittäin leveät renkaat. Aina 4-5” asti ulottuva rengasleveys on tyypillisesti tuplamäärä tavalliseen maastopyörärenkaaseen verrattuna. Leveyden ohella renkaiden ilmatilalla, eli renkaan yhdistetyllä leveydellä ja korkeudella on suuri merkitys ajo-ominaisuuksiin. Vaaksan mittainen rengasleveys, suuri ilmatila ja matalat rengaspaineet antavat läskipyörälle mukavat ajo-ominaisuudet ja rengas tarraa maastoon lähes kärpäspaperin tavoin. Liisäksi leveä rengas kantaa normaalia rengasta paremmin pehmeällä, kuten esimerkiksi lumella suuremman pintapaineensa ansiosta.

Renkaat ja kiekot ovat läskipyörissä erikoistavaraa. Muilta osin osat ja tekniset ratkaisut ovat samoja kuin perinteisissä maastureissa aina voimansiirtoa, jarruja ja putkiosia myöten. Leveiden renkaiden edellyttämä pyörimistila on totta kai huomioitu rungoissa ja jos pyörässä haluaa käyttää joustokeulaa, sen tulee olla erityisesti läskipyörällä suunniteltu. Suurin osa läskipyöristä toimitetaan kuitenkin jäykällä etuhaarukalla.

Millaiseen ajoon?

Läskipyörä on eräänlainen polkupyörien traktori; pitoa löytyy tautisesti ja sillä kiipeää vaikka puuhun, mutta erityisen nopeaan etenemiseen siitä ei ole. Tämä tekee siitä vähemmän kuin ideaalivaihtoehdon matka-ajoon.

Leveät renkaat ja niille sopivat kiekot sisältävät paljon pyörivää massaa, karkea rengaskuvio ja matalat paineet tarkoittavat, että läskipyörä on hyvin rauhallinen liikkeissään ja rullaa tasaisella korkeintaan välttävästi. Pehmeäpohjainen maasto, kuten vaikkapa hiekka-, suo- tai lumipohjainen polku ovat aluetta, missä se on elementissään. Jos maasto on ajettavissa polkupyörällä, läskipyörä selviää siitä parhaiten niin pitkään, kun ajajalla riittää reisissä ruutia.

Pyörän mitoituksessa on syytä huomioida niin sanottu Q-factor, joka tarkoittaa hieman yksinkertaistettuna pyörän päällä jalkojen etäisyyttä toisistaan sivusuunnassa. Läskipyörän leveät renkaat edellyttävät paljon pyörimistilaa, minkä johdosta napojen ja keskiöiden tulee olla myös tavallista leveämmät. Tämä tarkoittaa myös sitä, että polkimet ovat usean senttimetrin etäämmällä toisistaan, minkä huomaa heti satulaan istuessa. Fiilis voikin olla aluksi kuin ratsastajalla hevosen selässä. Suuri Q-factor ei ole välttämättä ongelma, mutta sitä pidetään yleisesti huonosti soveltuvana pitkien matkojen ajamiseen. Asialla ei ole välttämättä suurempaa vaikutusta, mutta se on hyvä tiedostaa.

Tiivistettynä, haastava ja vaikeakulkuinen maasto on läskipyörän luonnollista elinympäristöä. Samat ominaisuudet, jotka tekevät siitä äärimmäisen maastokelpoisen tekevät siitä työlään ajettavan kovapohjaisilla alustoilla ja päällystetyillä teillä ajaessa.

Myös sähköistettynä!

Läskipyörät eivät ole jääneet nykytekniikan kehityksestä jälkeen ja niitä on saatavissa niin ikään myös sähköavusteisena. Sähkömoottorin tarjoama 250 watin avustus tekee läskipyörästä tehokkaan etenijän kaikenlaisessa maastossa, jos se on vain millään tapaa polkupyörällä ajettavissa.

Toinen sähköavustuksen tarjoama selkeä hyöty on tasamaalla ja matka-ajossa avustaminen, missä läskipyörä ei ole luonnostaan vahvoilla. Jää kuitenkin ajajan vastuulle pitää akku ladattuna ja olla tilanteen tasalla sen kestosta, sillä läskipyörän ja sähkömoottorin yhdistelmä ei ole kevyt laite lihasvoimalla liikutettavaksi. Akun tyhjääminen tiettömän tien taakse tai pidemmän tiesiirtymän keskelle merkitsee kovaa työtä päämäärään pääsemiseksi ja se on todennäköisesti virhe, jonka tekee vain kerran.

Parhaimmillaan sähköavustus tekee läskipyörästä ”polkupyörämaailman mönkijän”, jolla ajaa lähes pystysuoraa ylämäkeä ja maastoa, joka edellyttää perinteisellä maasturilla jalkautumista.

Onko läskipyörä sinulle?

Palataan aiempaan kysymykseen, eli millaiseen ajoon läskipyörä on? Läskipyörä soveltuu parhaiten haastavaan maastoon, joka on ollut myös kyseisen pyörätyypin alkuperäinen käyttötarkoitus. Jos ajo ei sisällä yksinomaan suonisilmäkkeissä rämpimistä tai lumisten polkujen raivaamista, läskipyörä ei ole välttämättä paras vaihtoehto. Sen sijaan se muodostaa erinomaisen parin jonkin muun pyörätyypin kanssa, oli se sitten hybridi- tai kaupunkipyörä. Yhdeksi ja ainoaksi pyöräksi, jolla tehdään niin maasto- kuin kauppa-ajot, läskipyörä ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Vielä huonommin se soveltuu yksinomaan työmatka-ajoon ja yleiseen hyötykäyttöön. Tämä ei tarkoita, etteikö sillä voisi ajaa myös asfaltteja ja hiekkateitä, mutta erityisen nautinnollinen tai vauhdikas ajokokemus ei tule olemaan.

Lyhyesti, läskipyörä on sinulle, jos:

• Omistat jo jonkin muun pyörän ja etsit pyörää haastavaan maastoon.
• Haluat ajaa talvella polkuja lähes säässä kuin säässä.
• Haluat tekniikaltaan yksinkertaisen ja varmatoimisen pyörän.
• Tiedät tarkalleen mitä pyörältä haluat ja läskipyörän ajo-ominaisuudet ovat tutut.

Läskipyörä EI todennäköisesti ole sinulle, jos:

• Etsit yhtä yleispyörää monenlaiseen käyttöön aina työmatkapyöräilystä hyötyliikuntaan.
• Olet ostamassa ensimmäistä maastopyörää.
• Ajosi on vain tai suurelta osin tiepohjilla ajamista.
• Et ole varma millaista pyörää olet ostamassa.