Ensimmäisessä osassa perehdyttiin joustokeulan sisältä löytyvään tekniikkaan eli jousiin ja vaimentimiin. Samalla käytiin läpi ohjaukseen vaikuttavia seikkoja offset- ja trail-mitan muodossa. Viimeiseksi otettiin katsaus Rock Shoxin vaimentimien malleihin. Tässä osassa käydään läpi Rock Shoxin tämänhetkinen keulamallisto, jotta pyörän nokille löytää kerrasta omaa ajoa palvelevan haarukan. Aloitetaan niistä, minkä jälkeen perehdytään keulan säätöön, hyvin toimivan jousituksen periaatteisiin ja usein unohdettuun asiaan – nimittäin huollon tarpeeseen.
Lue juttu läpi ja tiedät, mitä hakea keula- tai pyöräostoksille suunnatessa!
Keulamallit
Rock Shox ja Fox ovat jousituspuolen suurpelureita ja pitelevät suurta osaa keulamarkkinoista hallussaan. Tässä jutussa keskitytään jälkimmäisen mallistoon ja sen sisältä löytyvään tekniikkaan.
35 Gold on ensiasennuskeula ja perustason komponentti, jolla pääsee hyvin lajissa alkuun. Useimmiten sitä näkee ensiasennuskeulana, mutta sitä saa erikseen myös kaupan hyllyltä. 35-milliset liukuputkilla varustettua keulaa saa pisimmillään aina 160 millin joustossa asti, mikä riittää vauhdikkaaseenkin ajoon.
SID on ollut perinteisesti kevyt cross country -keula, mutta uusimmat mallit ovat entistä monikäyttöisempiä 35-millisiin liukuputkiin siirtymisen johdosta. Joustomatka on mallista riippuen 110 tai 120 millimetriä.
Pike aloitti Rock Shoxin uuden nousun reilu viitisen vuotta sitten ensimmäisen Charger-vaimennuspatruuna saattelemana. Aiemmin enduro- ja all mountain -ajoon suunnattu keula toimittaa nyt Rock Shoxin mallistossa trailikeulan virkaa 120-160 millin joustomatkallaan. Mallit ulottuvat SID:in ja Lyrikin tavoin ensiasennusmalli Selectistä malliston kärjessä olevaan Ultimateen asti.
Yari on Lyrikin ulkokuoreen rakennettu, mutta sisukaluiltaan edullisempi vaihtoehto. DebonAir-ilmajousen sijasta sen sisällä on vanhempi Solo Air -malli. Myös vaimenninpuoli on yksinkertaisempi, sillä Chargerin sijasta käytössä on Motion Control -malli. Yarin joustomatka ulottuu peräti 180 milliin asti ja sitä käytetään paljon sähköpyörissä.
Lyrik oli pitkään Rokkarin keihäänkärki endurokeulojen saralla ja se on edelleen erinomainen suoriutuja tällä puolen. Ultimate-malli käyttää Charger 2.1 -vaimenninta ja uusinta DebonAir-ilmajousta. Joustomatka on välillä 150-180 milliä.
Zeb on paljon odotettu ja ryminällä markkinoille tullut raskaan kaluston malli! Massiivisilla 38-millisillä liukuputkilla varustettu keula on äärimmäisen kiertojäykkä ja entistä vahvempi kruunuliitos tukevoittaa sitä myös eteen-taakse suunnassa. Joustomatka on venytetty peräti 190 milliin asti. Zebiä näkee paljon enduro- ja sähköpyörien nokilla. Zeb on myös harvoja yksikruunuisia keuloja, jolla on hyväksyntä valmistajan taholta 220-millisen jarrulevyn käytölle.
Otetaan lopuksi vielä tiivis yhteenveto, mikä malli palvelee parhaiten missäkin käyttötarkoituksessa.
XC ja trail-ajo – SID ja Pike.
Trail- ja endurojo – Pike, Yari, Lyrik ja myös Zeb.
Enduro- ja bike park – Lyrik ja Zeb
Sähköpyörämallit
Luomupyöriin suunniteltujen keulojen rinnalle on noussut oma sähköpyörille tarkoitettu mallisto. Ne jakavat saman perustekniikan, toiminnan ja ajo-ominaisuudet, mutta rakennetta on vahvistettu suurelle rasitukselle joutuvilla alueilla. Kruunut, kaulaputket ja myös liukuputket ovat vahvempaa tavaraa, jotta keulat kestävät sähköpyörien suurempia massoja ja ajonopeuksia.
Nykyisissä keuloissa käytettävä tapered-kaulaputki on mitoitettu yläpäästä 1 1/8" halkaisijaan, kun taas alaosasta kruunun juuresta halkaisija kasvaa 1,5" mittaan. Entistä tukevamman ja vahvemman rakenteen saavuttamiseksi tämän mitoituksen rinnalle on tulossa toinen standardi, jossa putken alaosan mitta on 1,8". Uutta mitoitusta tullaan näkemään todennäköisesti jo 2021 kauden alkupuolen malleissa.
On tärkeää huomioida, että keulaa ei tule asentaa sähköpyörään, jos siitä ei löydy asianmukaista tyyppihyväksyntää! Ensinnäkin takuu raukeaa, keulan käyttöikä voi lyhentyä oleellisesti tai se voi rikkoutua saaden aikaan jopa vakavan vaaratilanteen. Sähköpyörään suunnitellulla keulalla voi sen sijaan ajaa aivan hyvin luomupyörässä ja siitä ei aiheudu mitään haittaa muuta kuin hieman korkeampi paino.
Yllä luetelluista malleista Goldista, Yarista, Lyrikistä ja Zebistä löytyy erilliset sähköpyörämallit.
Säädöt
Jousituksen säädöstä saa kohtuullisen yksinkertaista tai todella monimutkaista. Pyritään pitämään se ensimmäisen sorttisena, mitä se usein onneksi on etupään suhteen, sillä liikkuvia osia on kirjaimellisesti vähemmän takajousitukseen nähden. Suurimmasta osasta keuloja löytyy seuraavat säädöt:
· Ilmanpaine ja jousivakio
· Sisäänpäin vaimennuksen hidas liike
· Paluuvaimennus
Hyvän keulan saa mieleisekseen tai ainakin todella lähelle sitä jo näillä säädöillä. Lippulaivamalli Charger 2.1 -vaimentimessa on lisäksi vielä sisäänpäin vaimennuksen nopean liikkeen säätö.
Kaikki lähtee oikean painauman eli sagin asettamisesta säätämällä jousivakio kohdalleen. Valmistaja antaa suosituksen kuskin painon mukaan käytettävästä paineesta, jonka apuna Rock Shoxilla on liukuputkiin merkitty asteikko käytetystä joustomatkasta prosentteina ja millimetreinä. Painaumaa on hyvä ajatella suuntaa antavana lukemana. Tärkeämpää on saada keula pelaamaan yhteen takapään kanssa (täysjoustopyörän kohdalla). Ampumaetäisyydelle oikeasta säädöstä pääsee jo parkkipaikalla pumpatessa ja hienosäätöä voi tehdä sen mukaan, kun huomioita kertyy maastossa ajaessa. Ilmanpaine tulisi saada kohdilleen 2-4 PSI:n tarkkuudella.
Kun ilmanpaine on asetettu, siirrytään vaimentimen puolelle. Sisäänpäinvaimennuksessa keskiasento tai siitä pari naksua auki-suuntaan on hyvä lähtökohta. Jos keula tuntuu lyövän käsille tai on jopa pintakova, sisäänpäinvaimennusta on syytä vähentää. Jos keula tuntuu sukeltelevan liian innokkaasti ja ilmanpaine on kohdallaan, vaimennusta on syytä lisätä.
Paluuvaimennuksen osalta on niin ikään hyvä lähteä säätöalueen keskikohdalta liikkeelle ja kokeilla säätöjen vaikutusta molempiin suuntiin. Jos keula pakkaa nopeissa perättäisissä iskuissa niin, että se ei ehdi palautumaan lähelle täyttä mittaa, paluuvaimennusta on liikaa. Jos eturengas tuntuu irtoavan melkein holtittomasti alustasta, sitä on todennäköisesti liian vähän. Paluuvaimennuksen säädössä on huomion arvoista, että ilmanpaineen lisääminen edellyttää usein myös paluuvaimennuksen lisäämistä, sillä ilmajousi tuo keulaa täyteen mittaansa suuremmalla voimalla.
Hyvä, ja usein yleistä käsitystä vastaan oleva, peukalosääntö on arvioida säädön vaikutuksia yksinkertaisella kysymyksellä: parempi vai huonompi? Keulan tai takaiskarin sisällä paikkansa ottavia tapahtumia on mahdotonta aistia tai arvata jatkuvasti oikein. Yksinkertainen ja hyvän lopputuloksen tuova tapa on arvioida yksiselitteisesti, että veivätkö säädöt toimintaa parempaan vai huonompaan suuntaan. Ja parempaan halutaan totta kai aina liikkua.
Alla on lueteltuna muutamia yleisiä ongelmia ja niitä korjaavia säätötoimia.
Keula pohjaa tarpeettoman helposti
Tarkista, että ilmanpaine on oikealla alueella, lisää tarvittaessa token-pala ja nopean liikkeen sisäänpäinvaimennusta.
Keula on pintakova
Vähennä ilmanpainetta ja mahdollisesti hitaan liikkeen sisäänpäinvaimennusta. Varmista, että keula on huollettu.
Eturenkaan pidossa on toivomisen varaa
Korjausliikkeet ovat samat kuin pintakovan keulan kohdalla. Muista tarkistaa samalla myös rengaspaineet!
Keula tuntuu sukeltalevan tai käyttävän joustomatkaa liian herkästi
Lisää sisäänpäinvaimennusta, mahdollisesti lmanpainetta ja/tai token-pala.
Paluuliikkeessä kuuluu selvä kolahdus
Lisää paluuvaimennusta.
Keula lyö käsille isoissa tälleissä
Vähennä token-palojen määrää, jos niitä on käytössä. Vähennä nopean liikkeen sisäänpäinvaimennusta.
Mikä tekee hyvin toimivan keulan?
Tähän kohtaan tullessa on aika tehdä yhteenvetoa, että mikä tekee hyvin toimivan keulan. Kuten usein maastopyörien kanssa, lopputulos on usean asian summa. On melkein sanomattakin selvää, että keulan – kuten minkä tahansa komponentin – tulee vastata käyttötarkoitusta. Reippaassa trailiajossa 130-millinen perustason keula riittää vielä todennäköisesti hyvin, mutta sähköpyörän nokalla tai Enduro Cupin podium-paikkoja tavoitellessa se jää todennäköisesti lyhyeksi.
Tarkemman keulamallin valinnassa eli onko se Select- vai Ultimate-sarjaa vai jotakin muuta, on hyvä satsata sellaiseen malliin, jossa riittää ominaisuuksia pitkäksi aikaa. Keulan toiminnalla on suuri vaikutus koko pyörän ajo-ominaisuuksiin ja siitä ei kannata tehdä pullonkaulaa. Mitä kokeneempi ja nopeampi kuski, sitä enemmän ominaisuuksia todennäköisesti kysytään.
Hyvässä keulassa vaimennin ja jousi pelaavat yhteen, saaden aikaan halutut ajo-ominaisuudet. Jos keulan käyttäytyminen ei ole ennalta-arvattavaa ja pyörä tekee kepposia kadottamalla pidon eturenkaalta tämän tästä, se on merkki, että jokin ei ole kohdallaan. Jo malliston alkupään keulat saa toimimaan hyvin tai vähintään kohtuullisesti ja kyse on useammin säädöistä kuin itse komponentin ominaisuuksista.
Kitkan minimointi kaikissa liikkuvissa osissa on suuressa osassa hyvin toimivaa jousitusta – seikka, jota ei usein tiedosteta. Kitkaa syntyy kaikissa liikkuvissa osissa, joita ovat muun muassa liukuputkien ja alajalkojen liukupuslien välinen kontakti, ilmajousi ja sen tiivisteet sekä tietenkin vaimennin. Mitä matalammaksi kitka saadaan kaikilla kontaktipinnoilla, sitä paremmin keula pystyy toimimaan suunnitellusti. Ääritilanteessa kitkavoimat voivat muodostaa suuren osan keulan vaimennusvoimasta, jolloin keula ei voi arvatenkaan toimia suunnitellusti.
Miten kitka pystytään sitten minimoimaan? Säännöllisellä huollolla, johon paneudutaan seuraavaksi.
Muista myös huolto!
Säännöllinen huolto on hyvin toimivan jousituksen kriteereissä yhtä korkealla kuin tarkoitusta vastaavan keulamallin valinta ja säätöjen kohdilleen etsiminen. Huipputason komponenteista ei saa täyttä potentiaalia irti, jos niitä ei huolla säännöllisesti ja tämä pätee erityisesti jousituskomponentteihin. Nykytekniikalla varustetut keulat vaativat vain murto-osan huoltoa verrattuna vaikkapa vain vuosikymmenen takaisiin malleihin, mutta huollon tarpeelta ei päästä koskaan välttymään täysin.
Alajalkojen huolto, lontooksi ilmaistuna lower leg sercive, on yksinkertainen toimenpide ja onnistuu jokaiselta perustaidot omaavalta kotimekaanikolta. Se sisältää alajalkojen irrotuksen, puhdistuksen ja uusien voiteluöljyjen vaihdon. Tällä on suuri merkitys puslien, pölytiivisteiden ja liukuputkien väliseen kitkaan, minkä ansiosta alajalkojen huollolla onkin usein suuri vaikutus keulan toimintaan. Koska keulan toiminta huononee hiljalleen ajan myötä, siihen turtuu helposti ja huollon jälkeen yllätys voi olla iloinen, kun keula tuntuu kuin uudelta.
Charger-vaimentimet ovat rakenteeltaan suljettuja eli öljy on vaimenninpatruunan sisällä. Vaimennusöljyjen vaihto edellyttää siis samalla patruunan ilmausta, mikä on niin ikänä tehtävissä kotikonstein oikeilla työkaluilla ja huoltosarjalla. Jos tekemisistään ei ole varma, eikä toimenpiteen itseopiskelu herätä polttavaa kiinnostusta, se kannattaa jättää ammattilaisten tehtäväksi huollon puolella. Vaikka vaimentimen öljy on suljetussa tilassa ja siten periaatteessa suojassa epäpuhtauksilta, se on suositeltavaa vaihtaa vähintään kerran parin ajokauden aikana. Jos ajotunteja tulee paljon, sitten toki useammin. Öljyn sidosaineet menettävät ominaisuuksiaan ajan ja käytön myötä, jolloin öljy menettää ominaisuuksiaan muun muassa viskositeetin osalta. Öljyyn tarttuu epäpuhtauksia myös esimerkiksi kondensaation ja osien kulumisen johdosta.
Huollossa tulee käyttää ainoastaan valmistajan omia tai hyväksymiä tuotteita eli tiivisteitä, öljyjä ja voiteluaineita. Huonossa tapauksessa väärän tyyppinen öljy voi turvottaa tai pilata tiivisteet muulla tavoin, mikä tarkoittaa kertaluokkaa suurempaa remonttia. Tuubista levitettävien, spray-muotoisten voiteluaineiden tai muiden valmisteiden levittäminen liukuputkiin pölysuojien kitkan vähentämiseksi ei ole lähtökohtaisesti suositeltavaa, sillä ne voivat haitata enemmän kuin auttaa tilannetta. Tiivisteiden tehtävänä on pitää epäpuhtaudet liukupintaparien ulkopuolella ja se koskee myös voiteluaineita. Sen johdosta liukuputkien ulkopuolisen voitelun vaikutus rajoittuu lähinnä epäpuhtauksien kerääntymiseen.
Lopuksi
Toivottavasti teksti valotti keulojen tekniikkaa ja auttaa valitsemaan oikean keulamallin seuraavaan pyörään, mikä tuo entistä hauskempia hetkiä poluilla. Jousituskomponentit toimivat paremmin kuin koskaan ennen ja vaativat entistä vähemmän huoltoa, mutta huollon tarvetta ei tule silti sivuuttaa.
Käytä aikaa säätöjen kohdilleen etsimiseen, vertaile kokemuksia ajokaverien kanssa, huolla(ta) komponentit säännöllisesti ja pidä hauskaa!